Hevoseton ois huoleton

Eikö se jotenkin noin mene..viime päivät on olleet jotenkin raskaita noiden kavioeläinten kanssa, jos nyt ihan suoraan sanon. Kaksi viikkoa ne oli vielä laitumella ja nyt tulivat kotiin takaisin odottelemaan syksyä ja talvea. Siellä laitumella Oiva-poni karkaili koko ajan. Eipäse mihinkään kauas lähtenyt, mutta kunhan nyt meni lankojen alta ja tuli pian takaisin. Ensi kesäksi tarvitsee laudottaa koko aitaus, jospa poni alkaisi pysyä siellä missä kuuluukin.huoh.
No kotiin päästyään on selvästi havaittavissa kurittomuutta ihan molemmissa hevosessa. Ostin Suskulle uudet suitset ja niitä kun olin menossa sovittamaan, niin eipä antanut polle ottaa kiinni. Ei sitten millään. Karkuun juostiin minkä kintuista päästiin ja poni tietty perässä. Muutama kirosana tuli siinä huudettua, vaikka eihän se mitään auttanut, pahensi vaan tilannetta. Tänään poni sitten karkasi oman pihamme pikkulaitumelta. Silloin minulla tuli mitta täyteen. Ensin uhkasin myydä koko ryökäleen, sitten laitoin sen pitkällä liinalla puuhun kiinni. Loppupäivä sujuikin sitten mallikkaasti. Täytyisi vaan muistaa pitää omat hermot kurissa, niin eiköhän ne hepatkin siitä rauhoitu. Nämä ovat juuri niitä tilanteita kun jaksavat naurattaa aina myöhemmin, mutta sillä hetkellä huumori on vähissä.
Oli meillä tänään Susku-hepan kanssa kivaakin. Naapuri on onneksi puinut viereiseltä pellolta viljat ja sänkipelto suorastaan kutsuu kirmailemaan. Tänään kyhäsin pienen esteenkin pellolle ja siellä me mentiin kovaa kyytiä. Eliaskin innostui ravailemaan hevosella, kun kerrankin on tilaa ympärillä.

No onhan ne hepat kivoja, ettei kukaan nyt vaan ymmärrä väärin. Ja kiva kun ne on taas tässä kotona, ihan käsien ulottuvilla. On taas aikaakin touhuta niiden kanssa enemmän. Syksyn tulon huomaa aina myös siitä että hevosille riittää omenoita. Tänäänkin käytiin lasten kanssa poimimassa monta omenaa hevosille. Lapset ja omput matkusti maitokärryssä. Maitokärryt on muuten hyvä keksintö näin nykyaikanakin. Paitsi että niitä työnnellessä tulee niin hyvä fiilis maalaistunnelmasta ovat ne myös todella tilavat. Mahtuu paljon tavaraa kyytiin. Sain nämä kärryt jo kesällä syntymäpäivälahjaksi vanhemmiltani. Olen kauan haaveillut tälläisistä. Olen ajatellut, että näillä olisi hyvä kuskata heinää ja vesiämpäreitä hevosille. Pari kuukautta ne ehtivät olla vanhempien pihassa, kunnes nyt sain ne tuotua kotiin ja heti löytyi kärryille käyttöä.

Ilmat ovat olleet onneksi vielä ihanan lämpöisiä päivällä. Kanatkin saavat vielä nauttia auringosta ja oleilla vapaana. Tiput ovat kasvaneet hurjasti. Molemmista taitaa tulla kanoja ja sehän sopii paremmin kuin hyvin. Emon perässä ne vielä mennä taapertaa.  Osaavat jo hienosti kulkea uutta siltaa pitkin kanalaan sisälle ja sieltä pois.

Tänään ehdin piipahtaa myös hevostarvikeliikkeessä. Ostin vähän aitalankaa, mutta mukaan tarttui myös nämä söpöläiset kärpässienet. Ihan pakko oli ostaa kun ne näin. Tiesin niille heti paikankin meidän pihassa. Siinä ne nyt on! Minusta aika hauskat pihakoristeet! Aurinkoisia päiviä sinulle!

Heppailua

Huhhei. Täällä taas. Jotenkin niin kiire olevinaan, että tännekään ei meinaa ehtiä kuulumisia päivittämään. Hepat saa vielä hetken nauttia laitumella yötä päivää viimeisistä kesän ruohonkorsista. Oiva-poni meinasi aiheuttaa jo tosissaan harmaita hiuksia, kun ei vaan tahtonut millään pysyä langoissa, vaan aina karkasi laitumelta. Tai no ei se mihinkään varsinaisesti lähtenyt, kunhan jäi aidan väärälle puolelle ihmettelemään. Laitumen vieressä menee tie, joten huoli on kova, ettei vaan sattuisi mitään. Laidun sijaitsee muutaman kilometrin päässä meiltä kotoota, joten ei siellä kukaan ole koko ajan vahtimassa ponin metkuja. No karkumatkojen jälkeen lankojen tilalle lyötiin oikein laudat, niin johan alkoi poni pysyä aitojen sisäpuolella, mutta vieläkään ei ihan täysin luotto pelaa ponin suhteen.
Susku on onnellisen oloinen laitumella. Ilmottauduttiin Suskun kanssa syksyksi estetunneille. Hetken mielenhäiriö taisi tulla, mutta kaipa sinne mennä täytyy kun tuli luvattua. No onhan se ihan mukavaa ja jännää. Koskaan en ole käynytkään oikein missää tunneilla oman hevosen kanssa. Tekee ihan hyvää, kun joku asiantuntija vähän katselee meidän menoa tai etenkin minun ratsastusta. Suskuhan ei ole mikään estetykki, mutta tykkää ihan hypellä pieniä esteitä, mitä olen kentälle kyhäillyt. Minä myös olen ehdottomasti enenmmän estetyyppiä, kuin koulukiemuroita ratsastamaan. Ihan hauskaa, että on jotain yhteistä ohjelmaa syksyksi.

Tipuja!

Meillä asuu kanalassa tosiaan kaksi uutta tipua. Toinen on keltainen ja toinen tummanharmaa. Suloisia tapauksia! Enempää ei nyt sitten tällä kertaa tullutkaan tipuja ja hyvä niin, sillä kanalamme on aika pieni, enkä muutenkaan pidä ajatuksesta että kanoja olisi esimerkiksi yli kymmenen. Muutama kana ja kukko on meille hyvä. Viime uutena vuotena syntyneistä kanoista kaksi sai tällä viikolla lähteä uuteen kotiin, joten nyt on taas tilaa. Toinenkin kana yritti kovasti hautoa munia, mutta jostain syystä siitä ei tullut ikinä valmista. Otettiin törkeästi munat pois kanan alta. Vähän aikaa se siinä oli raukka ihmeissään tyhjässä pesässä,mutta nyt se hoitaa pieniä tipuja yhdessä sen oikean kanaemon kanssa. Samalla tavalla kävi uutena vuotenakin tipujen kanssa. Kaksi kanaa hoiteli yhdessä ja ihan sulasssa sovussa tipusia. Hauskaa ja mielenkiintoista seurata kanojen elämää, vaikka ei sitä ihan täysin aina ymmärräkkään.

Elokuukin ehti vaihtua. Pakko se on vaan myöntää, että syksy sieltä jo tekee tuloaan. Monena aamuna, ja tänään illallakin ratsastuslenkillä ilmassa tuoksuikin ihan syksylle. Se on toisaalta ihana tuoksu, mutta samalla hirvittää miten tämäkin kesä on kohta auttamatta ohi. Ilmat ovat olleet onneksi päivisin vielä ihanan lämpöisiä. Täytyy yrittää ottaa ilo irti vielä viimeisistä kesäpäivistä ja ahmia auringon säteitä varastoon. Koulutkin alkaa täällä jo viikon päästä. Tuleva syksy tuo meidän perheelle uusia asioita. Minullahan on se tilanne, että lokakuussa menen töihin ja hoitovapaa päättyy. Samalla päättyy yksi vaihe elämästämme. Jos sitä jotenkin näin voi ajatella. Lasten hoitaminen kotona päättyy ja he menevät päiväkotiin. Onhan se erilaista sitten taas kaikinpuolin. Onneksi tuo uusi elämä ei vielä ainakaan ahdista minua mitenkään. Tällä hetkellä ainakin ihan positiivisella mielellä palaan sorvin ääreen.

Vaikka vähän ahistaa että on jo elokuu, niin tuohan mukanaan tietty myös mukavia asioita. Satoa tulee ihan joka puolelta. Mansikoita pakastin muutaman rasian, mustia viinimarjoja ollaan syöty suoraan puskasta ja vähän kerätty pakkaseenkin. Meillä muuten koirakin ahmii viinimarjoja suoraan puskasta! Tomaatteja tulee tasaisesti. Ne eivät yleensä sisälle asti ehdi. Ovat todella makeita ja hyviä. Tänä vuonna niitä tulee kyllä  mielestäni muita vuosia vähemmän. Syytä en osaa sanoa. Kurkkujakin ollaan saatu maistella omasta kasvihuoneesta. Kurpitsaa- ja maissisatoa tarvitsee vielä odotella. Mukavaa kuitenkin kun saa edes vähän leikkiä omavaraista ja maistella itse viljeltyjä herkkuja.