Sinä poljet, minä ohjaan

Meidän perheen pienen pieni kesälomamatka on takanapäin. Käytiin pyöräilemässa Turun saaristossa. Korppoon ja Nauvon läpi rymättylään. Mukava ja vähän erilainen matka, kuin autolla huristellessa.
Meillä oli lapsetkin matkassa mukana. Esikoinen pyöräili reippaana ja kaksoset matkustivat pyörän peräkärryssä. Kärry ei sovi miehen pyörään (tai niin se ainakin väittää) joten minäpä sotkin menemään peräkärryn kanssa. Hienosti meni lasten kannalta. He selvästi nauttivat kärryssä matkustamisesta. Olivat tosi kiltisti ja jopa nukkuivat siellä. 50 kilometriä tuli poljettua kahden päivän aikana. Yötä oltiin Nauvossa leirintäalueella. Mukavia maisemia tuli nähtyä. Ihanaa maaseutua tuo Korppoo ja Nauvo. Todella viehättäviä taloja ja pihoja vaikka kuinka paljon. Eläimiä oli laiduntamassa tien varsilla. Juuri sellaista maisemaa kuin kaipasinkin. Lauttamatkat oli tiestysti myös mukavia. Sai ihailla merimaisemaa auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta.

Vielä olisi tarkoitus tänä kesänä esikoisen toiveesta käydä Särkänniemessä, muuten ollaan ihan kotona vaan. Tarvitsee saada vielä monta keskeneräistä projektia valmiiksi ennenkuin syksy ja talvi hiippailee paikalle. Lähinnä tuo talon julkisivun kunnostusremontti vaatii vielä pientä viimeistelyä. No onneksi kesää on vielä jäljellä ja aurinko paistaa ja viikonloppukin edessä. Viikonloppu kuluu kyllä minun osalta lähinnä työn merkeissä. Huomenna saadaan ystävän koira hoitoon, joka sattuu olemaan muuten samaa merkkiä kuin meidänkin koiruli eli dalmatialainen. Mukavaa, kun Öppe saa kaverin, jonka kanssa juosta ja leikkiä.

Terkut kasvihuoneesta

Tänään kävin napsaisemassa kuvia kasvihuoneesta ja sen ympärillä olevista auringonkukista. Kurkkua ja mansikoita ollaan jo saatu kasvihuoneen kätköistä. Kurkkuja on tullut jopa yli omien tarpeiden, joten äitikin sai tänään useamman kurkun kotiinsa. Tomaatit ovat vielä hiukan raakoja, mutta kohta saa jo niitäkin popsia.
Maissit ovat ihan hurjan korkeita. Menevät varmaan kasvihuoneen katosta läpi kohta. Mikä parasta maissit näyttävät kypsyvän hiljalleen. Satoa siis pukkaa nyt oikein urakalla. On se vaan niin kivaa kerätä omaa satoa omasta kasvihuoneesta.

Maissin kasvatusta

Heinähommia

Meidän kesään on yllättäen kuulunut heinähommia. Siis ihan oikeasti yllättäen. Vaikka meillä hevosia on ja heinää tietysti syövät, ollaan me aina ostettu viljelijöiltä suoraan heinät paalissa. Nyt kuitenkin saatiin ilmaiseksi kerätä yhdeltä pellolta heinää ja tuoda ne omalle pihalle kuivumaan oikein heinäseipäisiin. Heinää kerättiin pellolta heinäharavalla ja nostettiin heinähangolla peräkärryn kyytiin. Yhtenä päivänä oltiin koko perhe siellä pellolla työn touhussa. Mukavaa puuhaa ja saatiin pieni ripaus tunnelmasta, mitä joskus ennen vanhaan ovat heinähommat ehkä olleet.

Oiva-poni, josta kerroin viime postauksesta on kotiutunut hyvin. Ryökäle ei vaan tahdo pysyä langoissa laitumella, vaan tulee lankojen alta. Tuotiin molemmat hevoset nyt tähän meille kotiin. Ovat paremmin valvovan silmä alla. Tylsää taitaa ponilla aina välillä olla kun tekee tuollaisia jekkuja. Eihän pieni poni jaksa koko aika syödä, niin kuin aikuinen hevonen tekee. Oivan kanssa tarvitsisi olla enemmän aikaa touhuta kaikenlaista, niin pysyisi turha energia poissa. Tässä nyt kuitenkin on kaikenlaista muutakin ohjelmaa. Olen yrittänyt suunnilleen joka toinen päivä ehtiä antaa aikaa Oivalle. Lähinnä olen talutellut sitä tässä lähimaastoissa. Muutaman kerran olen hypyttänyt sitä esteen yli. Ihan hauska poni taitaa olla, kunhan jättäisi omat jekkunsa vähemmälle.

Kesä on mennyt nopeasti. Tai eihän se onneksi vielä ohi ole. Kotona ollaan vaan oltu ja touhuttu monelaisia hommia. Eihän täältä voi pitkää aikaa lomalla ollakkaan elukoiden takia. Enkä kyllä malttaisi poissa kotoa kovin pitkään ollakkaan :) Juhliakin on ollut mukavan tasaisesti. Kaikki kolme lastamme ovat syntyneet kesällä, joten kakkua ollaan syöty ja vieraita käynyt. Itsekin ehtisin vanheta, mutta ei siitä sen enempää. Tulevana viikonloppunakin saa juhlia. Menemme miehen kanssa häihin. Lapset menevät mamman luokse hoitoon. Juhlamekkokin on jo valmiina, joten viikonloppua odotellessa.

Oiva

Meille on muuttanut pienen pieni shetlanninponi, nimeltään Oiva. Oiva on vasta yksi vuotias. Oiva haettiin hevosemme seuraksi ja lasten ratsuksi. Edellinen ponimme pääsi laukkaamaan taivaan laitumille. Kerroinkin Minnin kohtalosta pari postausta sitten. Kovin surullista se on ja vieläkin välillä iskee kova ikävä Minniä.
 No suruamme on tosiaan lieventänyt hauska ja supersöpö Oiva-poni. Oivalla riittää enenrgiaa ja on vähän kuin ihmislapsikin. Koko ajan pitäisi jotain tapahtuaja jos ei tapahdu niin pistetään tapahtumaan. Oivaa pitää siis vielä kouluttaa kovasti, jotta siitä saadaan mukava poni meille. Onhan se nytkin jo kiltti ja mukava, mutta on vielä niin kovin nuori, ettei tiedä ihan kaikkia käytöstapoja vielä. Meidän hevosen kanssa tulivat heti hyvin toimeen. Oiva käy välillä Suskua nyppimässä ja härnäämässä laitumella, mutta onneksi Susku ei juurikaan paljoa välitä. Oivalle olisi tarkoitus ensi kesänä jo saada kärryt perään. Parin vuoden päästä vasta silä saa alkaa ratsastella. Nyt se siis viettää vielä lapsuuttaan opetellen samalla hevosen elämää.

Päivät ovat siis kuluneet eläimellisissä merkeissä, samalla nauttien ihanista kesäpäivistä. Kaksi kanaakin meillä hautoo, joten tipujakin ehkä ja toivottavasti saadaan kohta ihastella. Tänä aamuna kanalassa käviessäni totesin että kolmaskin kana siellä oli alkamassa hautomispuuhiin. Nappasin äkkiä munat sen alta pois. En halua perustaa mitään suurkanalaa,vaikka tiput kivoja onkin. Meillä loppuu yksinkertaisesti kanalasta tila kesken, jos ne alkaa vauhdilla lisääntymään.
Nyt lähden pakkaamaan. Ollaan lähdössä yhdeksi yöksi koko poppoo mökkeilemään. Aion olla tekemättä mitään. Koirakin lähtee mukaan!
Hauskoja kesäpäiviä sinulle!