Turhakkeita

Se on taas vappukin kohta ja meillä on simat jo juotu. Täytyy varmasti tehdä vielä toinen erä vapuksi. Kauppareissulla ostin vappupallot kaikille kolmelle lapselle. Todella turhaa krääsää sekin, mutta kyllä ne näytti iloa tuottavan ainakin kahdelle pienimmälle. Sitä vaan aina välillä päättää, että nyt loppuu se turhan tavaroiden ostelu, millä ei loppujen lopuksi ole mitään hyötyä. Haluaisin opettaa lapsenikin sellaisiksi aikuisiksi, jotka osaavat pohtia tuotteen todellista tarpellisuutta. Osaisivat tehdä järkeviä ja taloudellisia ostopäätöksiä. No tänään en ollut kovin hyvä esimerkki. Sorruin mitättömään turhuuteen.

Esikoinen on ollut koko tämän päivän partio retkellä. Olivat menneet metsään, jossa olivat tehneet laavun ja nuotion. Elias oli aivan innoissaan retkeltä tullessaan. Hän on aina ollut sellainen luonnon lapsi. Rakastaa merta, metsää ja eläimiä. Partio on hänelle kyllä juuri oikea harrastus. Ei voisi paremmin sopia meidän pojalle. Toisaalta partioleirit häntä aina jännittää kovasti kun pitää olla yötä poissa kotoa. Kaikki leirit ovat tähän asti kuitenkin menneet hienosti. No kesällä on tulossa kolmen yön leiri. Se jo jännittää äitiäkin!

Minä olen jo useampana päivänä haravoinut pihalla. Kukkapenkistäkin nousee jo ihanasti vaikka mitä kukkien alkuja. Ei vaan yhtään muista mitä ne kaikki ovat, mutta jännää seurata mitä sitä on tullut oikein istutettua. Valkovuokot myös kukkii jo meidän tontilla! Haravoiminenkin tuntuu pitkän talven jälkeen kivalta. Jännä juttu kun ihan sama homma syksyllä on tosi vastenmielistä. Haravoisin paljon enemmänkin, mutta aina muutama vedon jälkeen pitää singahdella kaksikon perässä. Yleensä toinen juoksee toiseen suuntaan ja toinen toiseen. Lumien sulattua heidänkin vauhti ja ketteryys on vaan lisääntynyt, eikä tahdo äiti enää millään pysyä perässä, saatika haravoimaan siinä sivussa.
Huomenna luvattiin osaksi päivää ainakin auringon paistetta. Jes! Jospa sitä jatkaisi haravointia tai sen yritystä. Suunnittelin myös tekeväni pitkän ratsastuslenkin. Hepat ovat nyt pari päivää vietelleetkin vapaapäiviä, mutta huomenna tilanteeseen tulee muutos ja vien toisen karvakorvista lenkille.

Sadepäivä

En jaksanut enää eilen illalla leipoa mitään sämpylöitä, mutta tänään sadepäivän kunniaksi ollaan leivottu mm. niitä spelttisämpylöitä. Ihan hyviähän niistäkin tuli, vaikka olisivat saaneet olla vähän pulleampia. Jotenkin ne lässähti uunista pois tullessaan. No makuhan se on tärkein!
 Lasten kanssa on hauska leipoa, kun ovat aina niin tosissaan mukana. Ihanaa kun kaksosetkin alkaa olla jo niin isoja, että ihan oikeasti ovat jo avuksi monessa asiassa, kunhan heille vaan antaa siihen mahdollisuuden. Paikat on tietysti sata kertaa enemmän sotkussa, mitä ne olisi jos yksinään leipoisi, mutta mitä väliä? Kyllä porukalla tekeminen on aina kuitenkin paljon kivampaa!

                                                                          

                                                                      Iloiset leipurit

                                         Taikinakipon kaavinta on se hauskin juttu leipomisessa!

                                                               Spelttisämpylöitä, Nams!

Simaa!

Lähestyvän vapun kunniaksi keittelin hetki sitten kattilallisen simaa. Saa nähdä onnistuuko se, sillä tämä on ensimmäinen kerta kun teen itse simaa. Perinteisesti äiti on tehnyt vappusimat ja tuonut niitä pullo tolkulla meillekkin. Äitin sima on tosi hyvää, ehkä sitä maailman parasta. Samaan lopputulokseen en varmasti tule pääsemään, mutta jos edes vähän sinnepäin.

Speltistä kerroin viimeksi. Olen nyt lapsille keitellyt puuroa spelttisuurimoista ja spelttirouheesta. Hyvin on molemmat versiot kelvanneet jälkikasvulle. Itse en ole puuron ystävä, mutta tätä oli pakko vähän maistaa. Ihan hyvältä se maistui. Tänään ajattelin leipoa sämpylöitä spelttijauhoista. Mukavaa saada vaihtelua ainaisten vehnäjauhojen tilalle.
Tänään olin aamutuimaan taas ratsastamassa. Linnut lauloi ja aurinko paistoi! Kenttä on jo aivan sulannut lumesta ja sen kunniaksi kyhäsinkin kentälle pienen esteen, jolla korkeutta oli ehkä noin 40cm. Koko ei siis päätä huimaa, mutta hirveän korkeita esteitä ei enää tässä iässä uskalla hyppiä, varsinkaan kun tuo heppakin on tässä lajissa tosi kokematon. Hauskaa meillä oli silti! Pari kertaa se vaan juoksi esteen läpi, mutta suurimmaksi osaksi se hyppäsi innokkaana ja minäkin pysyin kyydissä mukana.
Kulunut viikonloppu oli ilmojen puolesta ihanan keväinen. Näin ensimmäistä kertaa pihallamme nokkosperhosenkin. Paljon oltiin ulkona lasten kanssa ja kanatkin pääsivät taas ulkoilemaan vapaana ja kuopsuttelemaan maata. Eilen grillattiin ulkona tämän kevään ekat grillimakkarat! Ne maistuu aina tähän aikaan vuodesta niin hyviltä. Heinäkuussa voi alkaa jo kyllästyttää!
Kiva muuten huomata, että jotkut ovat eksyneet blogini sivuille ja jättäneet kommentinkin. Hauska tietää, ettei ihan tyhjyyteen kirjoita, että joku oikeasti lukeekin näitä juttuja.
Kiitos ja mukavaa viikkoa juuri sinulle lukijani!

Spelttiä

Meidän kylällä järjestettiin eilen speltti-ilta. Siellä oli speltin viljelijä puhumassa speltistä ja sen käytöstä ruuan valmistuksessa ja leipomisessa. Minähän innokkaana polkupyörällä sinne sotkin. Minua nykyään kovasti kiinnostaa kaikenlainen luomuruoka. Ihanteeni on että meillä syötäisiin ruokaa, joka olisi puhdasta, lisäaineetonta, ekologista ja tietysti hyvää!! Spelttihän on juuri tätä kaikkea. Speltti on minulle melko vieras vilja, mutta aion ehdottomasti  kokeilla sitä jatkossa! Eilen speltti-illasta tarttuikin jo mukaan spelttijauhoja, spelttirouhetta ja spelttipastaa. Nyt sitten vaan kokeilemaan! Spelttiä voi käyttää melkein mihin ruokiin ja leivonnaisiin tahansa. Sain myös monta mukavan ja helpon tuntuista reseptiä mukaan. Kerron täällä sitten myöhemmin miten olen onnistunut.

Tänään näyttää (TAAS) satavan. Meillä takapiha alkaa muistuttamaan enemmän isoa lampea, kuin nurmikenttää. Vesi alkaa myös uhkaavasti lähestyä pikkuista kasvihuonettani. Sen kasvihuoneen takana kasvaa rakas viinirypälepuuni. Se ei ole kyllä viime aikoina voinut hyvin ja nyt pelkään että tuo tulva vie sen viimeistään mennessään. No mutta viikonlopuksi luvattiin tänne päin Suomea asteita jopa +10! Jospa siitä alkaisi sitten kunnolla kevät! Sitä todellakin odotellessa! Bongasin muuten pari päivää sitten koiran kanssa lenkkeillessä ojan pientareen, joka oli täynnä leskenlehtiä. 

Sadepäivän iloja

Sade..se taitaa jakaa mielipiteitä suuntaan ja toiseen. Minäkään en oikein tiedä mitä mieltä siitä olisi. Yksi tai kaksi päivää vielä menee sateessa, mutta sitten kun sitä jatkuu ja jatkuu,niin se alkaa tosissaan ärsyttää. Täällä Suomessa on vähän sitä vikaa kun alkaa sataa niin loppua ei ihan heti näy. No tämän sadepäivä on mennyt ihan mukavasti tai no sade on minulle sellainen ihana tekosyy olla tekemättä mitään. Aamulla ehdin onneksi käydä ratsastamassa ennenkuin sitä vettä alkoi tulla kovemmin. Pieni tihkusade ei haitannut hevosta eikä minua. Jäi hyvä mieli, niinkuin aina ratsastuksen jälkeen.
Aamuisen heppailun jälkeen tuli heti sellainen olo, että koko päivä kotona neljän seinän sisällä kaksosten kanssa ei ole houkutteleva vaihtoehto. Sitten sain yllättäen vapaapäivää viettelevän mieheni houkuteltua kirpparikierrokselle. Oi miten rakastankaan kierrellä kirpputoreja ja tehdä ihania löytöjä!  Voisi noin äkkiä sanoa että meidän kodissamme ainakin puolet pientavaroista on kirpparilöytöjä tai kulkeutunut sukulaisilta meille. Uudessa tavarassa ei ole sitä samaa fiilistä mitä jossain vanhassa jo ajan patinoimassa tavarassa. Tällä kertaa kirpparikierrokselta tarttui mukaan muutama lasten vaate ja kasa kirjoja lapsille. Löysin myös ihanan emalimukin, jonka joku myi eurolla. Kaikki vanhat emaliastiat ovat heikkouteni.

Sade se vaan jatkuu ulkona. Sytytin hetki sitten takkaan tulen. Ihan ihanaa sekin, mutta toivottavasti sitä ei kauheasti tänä keväänä (tai kesällä!) tarvitsisi poltella. Se on enemmänkin niitä talven juttuja. Ohoi tule jo (lämmin) kevät. Sinua täällä niin odotellaan!
Illalla lupasin tehdaä pannukakkua esikoisen toiveesta. Se on yksi hänen lempiherkkujaan.
Äitini toi viikko sitten minulle atsalean. Se ei ole muuten mikään tauti, vaan kukka :) Minulla ei ole pitkään aikaan tätä kukkaa ollutkaan. Ehkä ei koskaan. Ihana uusi tuttavuus kuitenkin. Se vaatii kastelua paljon. Pistänkin sen joka toinen yö lavuaariin imemään vettä. Voi miten kauniisti se nyt kukkiikaan. Täällä sisällä kun istuu takkatulen ääressä atsaleaa ihastellen kissan kehrätessä sylissä melkein jo unohtaa että ulkona sataa kaatamlla vettä.

Kik-herneitä

Minun on jo kauan tehnyt mieleni itsetehtyjä kasvispihvejä. Ikinä ennen en ole niitä tehnyt, mutta minulla oli vaan sellainen olo, että ne voisivat olla tosi hyviä. Ja niinhän ne olivatkin! Lapsetkin tykkäs ja pihvit katosivat hetkessä perunamuusin kera. Pihvit pysyivät jopa hyvin kasassa. Minun suurin pelko olikin että pihvit hajoavat paistinpannulla tasaiseksi mössöksi. Kik-herneitä tuli näihin pihveihin paljon. Minulle nuo herneet ovat ihan uusi tuttavuus, mutta niitä kuulema voi sellaisenaan käyttää salaateissa, kastikkeissa, risotoissa ja  melkein missä vain. Otan ehdottomasti kik-herneet useamminkin mukaan tästä lähtien ruuan valmistukseen.

Tänään oli ohjelmassa jälleen hevosen liikutusta. Valitsin liinassa juoksuttamisen tällä kertaa. Meiltä on ratsastuskentälle vajaa kilometri matkaa. Sinne täytyy kävellä asfalttitietä pitkin. No siinä me sitten vieretysten käveltiin hevoseni ja minä. vähän kuin olisi taluttanut jättimäistä koiraa. Samalla tavalla hevonenkin haluaa haistella (ja maistella) ojan reunoja. Kentällä hevonen liikkui ihan kivasti. Kenttä oli toisesta päästä vielä paksun lumen peitossa. Minä valitsin tietysti tämän pään kentästä, jolloin tamma joutui oikein tekemään töitä ja nostelemaan kinttujaan. Samalla vähän autettiin lumenkin sulamista, kun tehtiin kunnon ura sinnekin päähän kenttää. Heppa tosiaan kuunteli mitä minä siltä pyysin. Jäi oikein hyvä mieli tästä kerrasta ja hepalle tuli hiki.
Illalla oli vielä ohjelmassa anopin synttärikahvit, jonne suuntasin kolmen lapseni kanssa. Mies jätti kekkerit väliin, kun joutuu ressukka menemään vielä yöksi töihin.

Aurinkoa ja risuja

Tämä päivä alkoi ihanan pitkällä ratsastuslenkillä. Siinä sitten mietin miksei jokainen päivä voi alkaa yhtä ihanasti. Jos minä saisin päättää aloittaisin jokaisen päivän hevosen selässä. Se ei nyt vaan tässä elämäntilanteessa ole mahdollista, kun lapset ovat noin pieniä. Esikoinen tarvitsee lähettää aamuisin kouluun ja pienemmät nyt tarvitsevat koko ajan aikuisen läsnäoloa. No mutta, tänä aamuna mies otti ohjat käsiin lasten kanssa ja minä pääsin kirpeään pakkasaamuun ratsastamaan. Meidän aamuinen lenkki kesti noin puolitoistatuntia.Välillä mentiin täyttä laukkaa tukka putkella, mutta suurin osa matkasta mentiin asfalttitietä rauhallisesti kävellen. Tänää taas mietin miten onnekas olenkaan, kun saa omalla hevosella ratsastaa omaa kylätietä pitkin. Elämä pieniä, mutta silti niin suuria iloja!
Päivä jatkui pitkälti auringon paisteessa ulkona. Mieheni sai idean leikata maan tasalle meidän tontin reunalla kasvavan orapihlaja-aidan. Oli se kai ihan viisas päätös, koska sitä aitaa ei ollut kukaan varmaan koskaan leikannut ja se rehotti kaikki oksat eri suuntiin. Nyt vaan pihamme näyttää vähän kolkolta, mutta suuremmalta. Näkösuoja hävisi nyt sitten ainakin yhdeksi kesäksi. Jospa se siitä taas alkaa kasvamaan ja sen saa leikattua sitten paremmin johonkin muotoon. niitä risuja sitten polteltiin oikein urakalla. Kivaa kyllä yhdessä touhuta ulkona, varsinkin kun aurinko paistoi. Pienet kaksosemme olivat myös touhussa mukana niin tärkeänä. Ella-tyttö kantoi monta risua nuotioon. Ihanaa katsoa kun pienet ottavat isommista mallia ja auttavat ihan tohkeissaan.

Tänään oli kaikkien meidän miesten päivä tai melkein kaikkien. Esikoisen nimppareita vietettiin, sekä mieheni synttäreitä. Molempien vanhemmat piipahtivat kakkukahvilla.
Tänään oli muutenkin kiva ja aurinkoinen päivä. Aivan kuin kevään yritys taas nostaa päätään sen armottoman lumisateen jälkeen. Lumi sulaa kohisten, kun aurinko paistaa jo niin lämpimästi. Piha on mutavelliä ja hevosten tarhakin oli tänään ekan kerran oikein kunnolla mudan peitossa. No tällä hetkellä tuntuu, että sekin on parempi vaihtoehto kuin metri lunta!
Hevosillakin vaan kohina käy kun talvikarva lähtee.Eilen harjasin meidän suokin pihassa oikein kunnolla ja totta tosiaan kyllä siitä karvaa irtoaa. Shettikselle pitäisi tehdä sama käsittely. Siitä saisi moni lintu pesänrakennus aineita, kun karvatupot pyörii pitkin pihaa.
 Hevosillekin varmistui tulevaksi heinäkuuksi kesäloma. Saan ne naapurikuntaan yhdelle laitumelle kuukaudeksi. Siellä sitten pitäisi olla kolme kaveriakin paikalla ja yksi varsakin. Ihanaa, kun tietää että ne saavat siellä kirmailla keskenään ja nauttia yötä päivää vihreästä ruohosta. Meillä ei omilla mailla kasva kuin pieni alue heinää. Sen ne ovat yleensä juhannukseen mennessä tuhonneet. Viime kesänä ne jatkoivat naapurin pelloilla laidunnnusta. Täytyy kysellä jos loppukesäksi saisi ne vielä sinnekin laiduntamaan, niin saisi hyvällä mielellä antaa hevosille mukavan kesän. Samalla saisi itsekin paikkoja siistittyä ja tyhjennettyä lantalan jaedelleen. Sata hommaa olisi, mitkä olisi helpompi tehdä kun hepat ei ole kotona. Ratsastus siinä jää väkisinkin vähemmälle, mutta ehtiihän sitä sitten taas tauon jälkeen kiipustamaan hevosen selkään.

Äitini kiikutti yksi päivä meille purkin ternimaitoa, mitä oli ostanut paikallisista myyjäisistä. Minä pyöräytin siitä uunijuustoa ja hyvää tuli. Kelpasi lapsillekkin lakkahillon kanssa!

Kevätpäivän tehoa

Tänään oli tehokas päivä. Sain vaikka mitä tehtyä ja nyt on hyvä mieli. Keväällä taitaa olla myös osuutta asiaan. Auringon paistaessa saa itsestään jotenkin enemmän irti. Päivä alkoi lasten kanssa ulkoilulla, niin kuin melkein aina. Nyt laitoin heille jo kurahousut jalkaan. Esikoinen oli tietty koulussa, mutta kaksoset kohta 2v touhusivat pihalla. Pihaa alkaa kohta muistuttamaan yhtä suurta vesilätäkköä..ja lapsiahan se ei haittaa!
Käytiin lasten kanssa myös metsässä kävelyllä, siellä oli paljon kuivempaa (ja lumisempaa) Ihana ilma tänään(kin) oli jo heti aamulla. Kyllä tämän talven jälkeen osaa arvostaa taas aurinkoa ja lämpöasteita. Lapsillekin hain jo ämpärit ja lapiot pihaleikkeihin. Ikään kuin sekin vähän toisi enemmän sellaista kesän tuntua.
Lasten päiväunien aikaan lähdin ratsastamaan. Ratsastuskenttäkin paikkapaikoin lillui sulamisvesistä, mutta eipä se meitä haitannut. Meillä ratsastus on lähinnä sellasta leppoisaa köpöttelyä. Kentällä vähän yritän vaatia siltä enemmän ja kulkemaan suorassa ja peräänannossa. Aluksi näytti siltä, että tänään meidän yhteistyö ei hevosen kanssa tältä osin suju, mutta loppua kohden se alkoikin kuunnella ja keskittyä siihen mitä siltä pyydän. On se niin kiltti ja ihku heppa. Mun ikioma! Ratsastaessakin tuli muuten ihan hiki ja teki mieli ainakin hanskat heittää pois.
Ratsastuksen jälkeen aloin siivoomaan. Mattojakin oli kiva tuulettaa ulkona kun aurinko paistaa. Imuroin ja pesin lattiat. Joku päivä vielä kun saisi itsestään irti niin paljon että pesisi ikkunat. Taitaa olla vielä ulkona vähän liian kylmä siihen hommaan. Selitys sekin. Jos vapuksi koittaisi taas nähdä ikkunoista pihalle.
Kanatkin pääsi tänään ekaa kertaa talven jälkeen ulkoilemaan. Kaikki muut uskaltautuivat ulos, paitsi meidän kaksi uusinta tulokasta, uuden vuoden tiput. Ne kököttivät sisällä ja varmaan ihmettelivät mihin kaverit katosi. Kanoja on hauska seurata. Jos vain suinkin aikaa olisi enemmän voisin niiden touhuja katsella pitkäänkin. Tänäänkin huomasin miten innoissaan ne oli kun luukku ulos avautui monen kuukaden jälkeen. Auringossa kuopsuteltiin maata ja nokittiin jotain mitä puoliksi jäisestä maasta sattui löytymään. Kaikki palasivat vapauden jälkeen kiltisti sisätilohin, joten uskaltaa kai niitä uudestaankin päästää vapauteen. Meillä on viime kesästä tullut yhteensä neljä kanaa lisää. Ne uuden vuoden tipuset ja kaksi aikuista kanaa. Tästä johtuen ajattelin ,että mahtaako uudet kanat ymmärtää tulla samaa reittiä sisälle kun uloskin tulivat ja meneekö lauma ihan sekaisin. Mutta hyvinhän tuo sujui ja eiköhän ne nuorimmatkin kanaset uskalla ulkoilemaan kevän mittaan.
Illalla vielä lähdin lasten ja äidin kanssa kaupoille.  Löysin lapsille kumisaappaat ja keltaisia narsisseja ulos istutettaviksi. Tai oikeastaan ajattelin laittaa ne lyhdyn sisälle, niin pysyvät siellä vähän lämpimässäkin, edes hiukan suojassa yöpakkasilta. Vaikka kestäähän nuo kuulema pientä pakkasta.
Sellainen päivä. Naapuri muuten sanoi että heidän pihassa kukkii yksi sinivuokko!! Kevät on täällä!


                                  

                                       

                                           Eka päivä ulkona. Osa kanoista on toisella puolen taloa

                                                  Uljas ratsu valmiina päivän urheilusuorituksiin

                                                   Liinu-kissa ottaa rennosti (aina!)

Kevään merkkejä

Huhtikuuta jo elellään kovaa vauhtia. Ihanaa, kun tulee kevät! Lunta on vielä täällä etelässäkin aika paljon, mutta mukavasti aurinko jo päivisin lämmittää ja sulattaa meidänkin pihaa. Tänään totesin juuri ulkoilessani lasten kanssa, että pienemmille saa pukea kohta kurahousut ja kumisaappaat jalkaan. Alkaa ah niin mukavat kurakelit, kun aurinko sulattaa jäätyneen pihan.
Yksi varma kevään merkki on myös hevosten lantalan tyhjennys. Mies alkoi tänään tuohon hommaan. Minä tyydyin katselemaan lasten kanssa vierestä kun mies rehki kirjaimellisesti nilkkoja myöden paskassa :)Vaikka tuo homma ei ole välttämättä niitä kaikkein mukavimpia niin homman valmistuttua on kivaa. Urakka jäi vielä ihan kesken, mutta silti lantala näyttää jo nyt siistimmältä ja suuremmaltakin kun se on puolta tyhjempi.
Kellojen siirron myötä on mukavaa kun illat ovat valoisampia. Nyt voi ulkoilla ja lähteä ratsastuslenkillekin vielä vaikka puoli kahdeksan jälkeen,eikä tarvitse pilkkopimeässä liikkua.
Koiran kanssa lenkkeilessä olen yrittänyt kovasti sulaneita ojan pientareita tiirailla, jos olisi näkynyt keltaisia leskenlehtiä, mutta eipä vielä löytynyt. Tiedän kyllä, että moni on niitä jo bongaillut.


                                                       Kevään merkkejä etsimässä

                                                         Ystävät nauttivat auringosta