Tipuja!

Meillä asuu kanalassa tosiaan kaksi uutta tipua. Toinen on keltainen ja toinen tummanharmaa. Suloisia tapauksia! Enempää ei nyt sitten tällä kertaa tullutkaan tipuja ja hyvä niin, sillä kanalamme on aika pieni, enkä muutenkaan pidä ajatuksesta että kanoja olisi esimerkiksi yli kymmenen. Muutama kana ja kukko on meille hyvä. Viime uutena vuotena syntyneistä kanoista kaksi sai tällä viikolla lähteä uuteen kotiin, joten nyt on taas tilaa. Toinenkin kana yritti kovasti hautoa munia, mutta jostain syystä siitä ei tullut ikinä valmista. Otettiin törkeästi munat pois kanan alta. Vähän aikaa se siinä oli raukka ihmeissään tyhjässä pesässä,mutta nyt se hoitaa pieniä tipuja yhdessä sen oikean kanaemon kanssa. Samalla tavalla kävi uutena vuotenakin tipujen kanssa. Kaksi kanaa hoiteli yhdessä ja ihan sulasssa sovussa tipusia. Hauskaa ja mielenkiintoista seurata kanojen elämää, vaikka ei sitä ihan täysin aina ymmärräkkään.

Elokuukin ehti vaihtua. Pakko se on vaan myöntää, että syksy sieltä jo tekee tuloaan. Monena aamuna, ja tänään illallakin ratsastuslenkillä ilmassa tuoksuikin ihan syksylle. Se on toisaalta ihana tuoksu, mutta samalla hirvittää miten tämäkin kesä on kohta auttamatta ohi. Ilmat ovat olleet onneksi päivisin vielä ihanan lämpöisiä. Täytyy yrittää ottaa ilo irti vielä viimeisistä kesäpäivistä ja ahmia auringon säteitä varastoon. Koulutkin alkaa täällä jo viikon päästä. Tuleva syksy tuo meidän perheelle uusia asioita. Minullahan on se tilanne, että lokakuussa menen töihin ja hoitovapaa päättyy. Samalla päättyy yksi vaihe elämästämme. Jos sitä jotenkin näin voi ajatella. Lasten hoitaminen kotona päättyy ja he menevät päiväkotiin. Onhan se erilaista sitten taas kaikinpuolin. Onneksi tuo uusi elämä ei vielä ainakaan ahdista minua mitenkään. Tällä hetkellä ainakin ihan positiivisella mielellä palaan sorvin ääreen.

Vaikka vähän ahistaa että on jo elokuu, niin tuohan mukanaan tietty myös mukavia asioita. Satoa tulee ihan joka puolelta. Mansikoita pakastin muutaman rasian, mustia viinimarjoja ollaan syöty suoraan puskasta ja vähän kerätty pakkaseenkin. Meillä muuten koirakin ahmii viinimarjoja suoraan puskasta! Tomaatteja tulee tasaisesti. Ne eivät yleensä sisälle asti ehdi. Ovat todella makeita ja hyviä. Tänä vuonna niitä tulee kyllä  mielestäni muita vuosia vähemmän. Syytä en osaa sanoa. Kurkkujakin ollaan saatu maistella omasta kasvihuoneesta. Kurpitsaa- ja maissisatoa tarvitsee vielä odotella. Mukavaa kuitenkin kun saa edes vähän leikkiä omavaraista ja maistella itse viljeltyjä herkkuja.