Juhannuksesta selvitty

Se on juhannus-juhlat takanapäin. Meillä oli iso joukko vieraita täällä viettämässä keskikesän juhlaa. Parhaimmillaan meillä taisi olla yhdeksän lasta ja neljätoista aikuista. Aikamoinen porukka siis. Onneksi ilmat olivat ihanat, sillä osa vieraistamme nukkui teltassa. Lasten kanssa käytiin uimassa, grillattiin, syötiin, saunottiin, pelattiin lentopalloa, leikittiin kirkonrottaa, vähän juotiinkin. Mukava juhannus siis kaikinpuolin. Onnettomuuksilta toki ei voitu välttyä. Esikoisemme astui naulaan ja naapurilta taisi murtua kylkiluu lentopalloa pelatessa. Onneksi vakavimmilta onnettomuuksilta vältyttiin.
Kerroin aikaisemmin, että miehet suunnitteli meillä oikean rosvopaistin valmistamista juhannuksena. No jäi paistit tekemättä. Taisi olla liian työläs valmistaa. Ilmeisesti helpompaa heittää grilliritilälle makkarat. Mutta siis kivaa oli ja luulen että vieraammekin viihtyivät. Olihan täällä vilskettä ja vilinää, nyt taas osaa arvostaa hiljaisuutta ympärillä ja omaa perhettä.
Minni-ponia on välillä kova ikävä. Asioita käy läpi kertä toisensa jälkeen läpi. Susku-heppa haettiin pois laitumelta kotiin. Ikäväämme helpottaa vähän se, että meille muutti uusi poni. Susku sai kaverin. Kerron uudesta tulokkaasta seuraavassa postauksessa tarkemmin.
Hyvää kesän jatkoa kaikille, hellettäkin on kuulema luvassa. Minä tykkään!

Minni on poissa

Niin saapui suru meidän kotiin. Pieni ja pippurinen Minni-ponimme on poissa. Se kuoli lauantaina yllättäen siellä laitumella. Hevoset olivat (meidän hevosemme johdolla) karanneet sieltä laitumella läpi lankojen. Minni tietysti porukan perässä kauheaa kyytiä. Se juoksi suoraan syvään ojaan. Sinne se tippui niska edellä. Niskat poikki ja se kuoli heti. Mitään ei ollut tehtävissä. Eläinlääkärikin kävi paikalla toteamassa asian. Näinkin siis voi käydä. Tuntuu niin uskomattomalta. Niin epäreilulta.
Jotenkin sitä on vihainen itselleen. Miksi ne piti viedä sinne vieraalle laitumelle sekoilemaan. No eihän sitä voinut tietää että kesäinen laiduntaminen päättyy näin traagisesti. Senhän piti olla kivaa. Nin hevosille, kuin ihmisillekkin.
Toisaalta olen taas niin vihainen meidän toiselle hevoselle, joka siellä nyt on sekoillut ja tullut läpi lankojen. Ei Minni sieltä yksin olisi mihinkään lähtenyt. Sillä meidän hevosella on kiiima päällä ja on aina silloin ihan mahdoton. Se ei vaan kestä sitä,  jos laumasta lähtee yksi hevonen pois, niinkuin nytkin oli lähtenyt. Yksi tyttö oli ottanut oman hevosensa pois hetkeksi laitumelta, niin meidän Susku oli sieltä ryykässyt läpi aitojen kaverin luo. Kyllä tuli taas surua ja murhetta kerrakseen.
Susku on vielä siellä laitumella, mutta haetaan se keskiviikkona pois. Ei sitä voi siellä pitää, kun kerran ei osaa käyttäytyä. Sille näköjään sopii rauhallinen kotiympäristö ilman vaihtuvia hevoskavereita. Tämäkin oli sitten pakko oppia kantapään kautta. Hevoselle olisi nyt kuitenkin tärkeää saada pian kaveri. Se ei ole koskaan ollut yksin, niin eipä sitä sitten tiedä miten se siihenkin suhtautuu.
Kiitos Minni-ponille, että saatiin tuntea sinut vähän aikaa! Kiitos, että jaksoit kärsivällisesti kantaa selässäsi pieniä lapsia. Kiitos, että olit olemassa! Hyvää matkaa Minni!

Retki yhteisökylään

Käytiin tällä viikolla järjestetyllä retkellä Livonsaaressa ekokylässä Velkualla. http://yhteisokyla.net/
Se oli mielenkintoinen retki. Tässä kylässä asuu liuta ihmisiä, jotka todella elävät luontoa kunnioittaen. Talojen rakennusaineina oli muunmuassa käytetty olkia, savea, hiekkaa, jopa lehmänlantaa. Osaan talosta ei tullut lainkaan vettä, eikä sähköä. Saatiin vierailla yhden perheen luona ja ihastella ja ihmetellä heidän ekotaloaan. Tähän taloon tuli sähkö heidän omasta tuulivoimalasta. Vettä ei tähänkään taloon tullut. Sadevettä käytettiin pääosian talousvetenä. Televisiota ei tietenkään perheessä ollut. Lastenhuoneessa ei juuri muovileluja näkynyt, vaan lelut olivat pääosin itsetehtyjä puusta tai savesta. Myös kaikki talon huonekalut olivat perheen isän tekemiä.
Retkellä tuntui kuin olisi palanut ajassa sata vuotta taaksepäin. Ihmeellistä ajatella, että 30 kilometrin päässä meiltä jotkut ihmiset elävät täysin erilaista elämää.
Minulla oli lapset mukana tuolla ekokylässä. Pienemmät nyt eivät vielä ymmärtäneet mitään, mutta esikoisemme katseli ympärilleen silmät suurina. Kotiin päästyään hän totesi, että harmillista, että jotkut ovat niin köyhiä. Selitin tietysti hänelle, että he eivät olleet köyhiä, vaan haluavat omasta tahdostaan elää niin vaatimattomasti.
Minä itse todella nostan hattua näille yhteisökylän ihmisille. Heillä on esimerkillinen elämäntapa, mutta toisaalta taas olen varma että minusta ei ikinä olisi tuollaiseen elämään. Vaikka yritän itsekin ajatella ostoksissa ja tekemisissäni ekologisuutta, mutta kyllä tuollainen elämä tuntuu kuitenkin niin vieraalta. Niiden perheiden lapset eivät tiedä elokuvissa käynneistä, kännyköistä tai särkänniemen huvipuistoista yhtään mitään. Se, onko se hyvä vai huono asia, siitä voi olla montaa mieltä. Jokatapauksessa mielenkiintoinen vierailu yhteisökylässä takana!

Kesälaitumelle

Eilen vietiin hevoset kesälaitumelle. Siellä ne nyt saavat yötä päivää syödä tuoretta ruohoa ja kirmailla kavereiden kanssa. Laitumella oli jo ennestään kaksi hevosta eli meidän elukat mukaanlukien niitä on nyt siellä neljä. Vanhat asukit eivät oikeen tahtoneet sulattaa uusia tulokkaita ja ottivat heti pomon aseman. No vaikka niistä nyt ei sydänystäviä tulisikaan, niin onhan siellä tilaa olla vähän erilläänkin.
Tänään kävin nopeasti aamulla katsomassa laitumella. Onnellisilta vaikuttivat kaikki. Meidän pieni ja patalaiska ponikin juoksi siellä edestakaisin hassun näköisenä. Laidun on meistä melkeinpä kymmenen kilometrin päässä. Talon emäntä on luvannut hoitaa täysin hevosten juomaveden ja päivittäisen tarkistuksen. Eli minullakin on tässä lomaa hevosista noin kuukauden ajan. No eipä sitä osaa silti olla käymättä niitä välillä katsomassa ja varmaan käyn jokusen kerran ratsastamassakin. Hyvää tässä on nyt kuitenkin se, että omat tilamme saavat levätä. Tallissa olisi tarkoitus tehdä suursiivous laittiasta kattoon, mutta saa nähdä saako sitä aikaiseksi "hevoslomalla" mitään.

Reipas partiolaisemmekin lähti tänään kesälaitumelle eli tammileirille Sauvoon. Iso rinkka pakattiin eilen täyteen tavaraa ja lopulta rinkka oli melkein yhtä suuri kuin sen kantajakin. Eliasta jännitti kovasti lähteä, mutta silti oli  innoissaan menossa. Tämä tammileiri on oikein perinteinen partioleiri. Olen itsekin aikoinani ollut samalla leirillä. Tänä vuonna sinne odotetaan noin 2000 leiriläistä. Ei siis ole kyse mistään ihan pienestä tapahtumasta. Sunnuntaina leiri loppuu ja silloin vanhemmat pääsevät vierailulle leirille ja samalla hakevat leiriläisensä pois. Kivaa mennä katsomaan, millaista heillä siellä sitten on ollut. Leirille ei saanut ottaa kännykkää mukaan, joten se on nyt vaan pärjättävä. Pojan ilman äitiä ja äitin ilman poikaansa. No hyvin se varmasti menee. Äidin toiveena olisi, että sunnuntaina olisi vastassa onnellinen partiopoika, jolla olisi takataskussa monta uutta kokemusta.

Ohi on

Meinaan esikoisen eka luokka. Koulurepun saa taas hetkeksi unohtaa nurkkaan ja aamulla saa nukkua edes hiukan pidempään. Niin se taas alkoi kesäloma koululaisillakin. Tänään oltiin koko perheen voimin esikoisen ihanassa kevätjuhlassa. Kysyttäessä Eliaksen kesälomasuunnitelmia, hänen ei tarvinnut kauan asiaa pohtia. "Partsaleiri, jollailua partiolaisten kanssa, uintia, mökkeilyä, pyöräilyä, ja kavereiden kanssa olemista" Eipä kuulosta suunnitelmat ollenkaan hullummilta. Pikemminkin tosi kivoilta. Toivotaan että aurinko jaksaa lämmittää ja lapset saisivat nauttia kesästä ja rentoutua lomafiilikseen.
Kesäkuukin on täällä! Ilmat ovat olleet ihania! Tiedän, että suurta joukkoa ihmisiä tälläiset kuumat ja painostavat säät eivät miellytä, mutta minä vaan niin tykkään. Se on varmasti jo käynyt monelle selväksi.
Meidän kesäkuun suunnitelmiin kuuluu ainakin talon maalausta, esikoisen synttäreiden viettoa ja tietysti juhannuksen viettoa. Niin kauan kuin ollaan täällä maalla asuttu, meillä on ollut tapana aina pyytää ystäviä ja tuttavia meille kylään viettämään juhanusta. Meillä ei ole tilaa majoittaa kovin montaa vierasta, mutta kesällä on onneksi helppo yöpyä teltassakin. Nurmikkoa meillä riittää. Sinne vaan teltat pystyyn, ihan kuin isommallakin leirintäalueella. Juhannuksen vietto on siis meillä muodostunut jo hauskaksi perinteeksi, jolloin saa rauhassa viettää aikaa ystävien kanssa. Parhaimmillaan meitä on ollut melkein kaksikymmentä ihmistä. Lapsia ja koiria vilisee siellä täällä ja tunnelma on rento ja hauska. Toivotaan, että ilmat suosivat tämänkin juhannuksen viettoa. Miehet suunnittelevat jo tämän juhannuksen hittijutuksi rosvopaistia. Mieheni suunnitteli ampuvansa rusakon meidän tontilta ja juhannuksena jänis kuoppaan kypsymään. Saa nähdä, tuleeko siitä mitään. Kellään ei ole kokemusta oikean rosvopaistin valmistuksesta. Mielenkiinnolla siis jään seuraamaan tilannetta.
Kasvihuoneessa kasvaa jo tomaattia, kurkkua, sitä maissia, mansikka-amppeli ja kurpitsaakin. Kesäkukkia olen hankkinut paljon. Enempää en aio ehkä hankkiakkaan. Sireenit ja omenapuut kukkii ihanasti. Taidan käydäkin vielä poimimassa sireenin oksia pöydälle maljakkoon. Kohta tuoksuukin koko kämppä sireeniltä.
Rentouttavaa kesälomaa kaikille pikkuisille koululaisille ja vähän isommillekkin!