Kynttilöitä ja kipeä peukalo

Syyskuuta elellään, mutta vielä saa olla t-paita pällä päivisin ulkona. Mukavaa kun on lämmintä. Pakko myöntää tälläisenä kesäfanina että onhan näissä syyskuun pimeissä illoissakin se oma viehätyksensä. Koiran kanssa iltalenkillä ilmassa tuoksuu syksyltä, on hämärää ja kosteaa. Tänään sytytettiin ekaa kertaa esikoisen kanssa pari kynttilää olohuoneeseen palamaan. Aika kivan näköistä.

Julkisivuremontti on vihdoin valmis. Rakennustelineitä on jo alettu purkaatalon ympäriltä ja talo näyttää ulkoapäin ihan uudelta. Kotimme on siis oikeasti melkein 70 vuotta vanha, mutta julkisivu on nyt laitettu uusiksi jokaista lauta myöden. Vanha sisältä, mutta kuoret on uudet. Mukavaa kun remontti on taas edistynyt ja yksi iso urakka on saatu päätökseen. Onnettomuuksiltakaan ei vältytty. Mieheni oli purkamassa niitä rakennustelineitä edellispäivänä ja putosi noin kolmen metrin korkeudelta maahan. Tuloksena oli kädet verillä ja turvonnut peukalo. Aika pienellä siis selvittiin. Ainahan sitä näissä tilanteissa tulee ajatelleeksi miten olisi voinut käydä. Samalla tuntee suurta kiitollisuutta ja helpotusta ettei niin käynyt. Peukalo on edelleen kuulema tosi kipeä, mutta henki vielä pihisee. Sehän on tärkeintä.