Jotenkin sitä on vihainen itselleen. Miksi ne piti viedä sinne vieraalle laitumelle sekoilemaan. No eihän sitä voinut tietää että kesäinen laiduntaminen päättyy näin traagisesti. Senhän piti olla kivaa. Nin hevosille, kuin ihmisillekkin.
Toisaalta olen taas niin vihainen meidän toiselle hevoselle, joka siellä nyt on sekoillut ja tullut läpi lankojen. Ei Minni sieltä yksin olisi mihinkään lähtenyt. Sillä meidän hevosella on kiiima päällä ja on aina silloin ihan mahdoton. Se ei vaan kestä sitä, jos laumasta lähtee yksi hevonen pois, niinkuin nytkin oli lähtenyt. Yksi tyttö oli ottanut oman hevosensa pois hetkeksi laitumelta, niin meidän Susku oli sieltä ryykässyt läpi aitojen kaverin luo. Kyllä tuli taas surua ja murhetta kerrakseen.
Susku on vielä siellä laitumella, mutta haetaan se keskiviikkona pois. Ei sitä voi siellä pitää, kun kerran ei osaa käyttäytyä. Sille näköjään sopii rauhallinen kotiympäristö ilman vaihtuvia hevoskavereita. Tämäkin oli sitten pakko oppia kantapään kautta. Hevoselle olisi nyt kuitenkin tärkeää saada pian kaveri. Se ei ole koskaan ollut yksin, niin eipä sitä sitten tiedä miten se siihenkin suhtautuu.
Kiitos Minni-ponille, että saatiin tuntea sinut vähän aikaa! Kiitos, että jaksoit kärsivällisesti kantaa selässäsi pieniä lapsia. Kiitos, että olit olemassa! Hyvää matkaa Minni!
Uskomatonta :/
VastaaPoistaAivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.
Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle.
Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä.
Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.
Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa; loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista.
Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä.
Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon.
Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa. Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.
Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...
<3
♥
Poista