Retki yhteisökylään

Käytiin tällä viikolla järjestetyllä retkellä Livonsaaressa ekokylässä Velkualla. http://yhteisokyla.net/
Se oli mielenkintoinen retki. Tässä kylässä asuu liuta ihmisiä, jotka todella elävät luontoa kunnioittaen. Talojen rakennusaineina oli muunmuassa käytetty olkia, savea, hiekkaa, jopa lehmänlantaa. Osaan talosta ei tullut lainkaan vettä, eikä sähköä. Saatiin vierailla yhden perheen luona ja ihastella ja ihmetellä heidän ekotaloaan. Tähän taloon tuli sähkö heidän omasta tuulivoimalasta. Vettä ei tähänkään taloon tullut. Sadevettä käytettiin pääosian talousvetenä. Televisiota ei tietenkään perheessä ollut. Lastenhuoneessa ei juuri muovileluja näkynyt, vaan lelut olivat pääosin itsetehtyjä puusta tai savesta. Myös kaikki talon huonekalut olivat perheen isän tekemiä.
Retkellä tuntui kuin olisi palanut ajassa sata vuotta taaksepäin. Ihmeellistä ajatella, että 30 kilometrin päässä meiltä jotkut ihmiset elävät täysin erilaista elämää.
Minulla oli lapset mukana tuolla ekokylässä. Pienemmät nyt eivät vielä ymmärtäneet mitään, mutta esikoisemme katseli ympärilleen silmät suurina. Kotiin päästyään hän totesi, että harmillista, että jotkut ovat niin köyhiä. Selitin tietysti hänelle, että he eivät olleet köyhiä, vaan haluavat omasta tahdostaan elää niin vaatimattomasti.
Minä itse todella nostan hattua näille yhteisökylän ihmisille. Heillä on esimerkillinen elämäntapa, mutta toisaalta taas olen varma että minusta ei ikinä olisi tuollaiseen elämään. Vaikka yritän itsekin ajatella ostoksissa ja tekemisissäni ekologisuutta, mutta kyllä tuollainen elämä tuntuu kuitenkin niin vieraalta. Niiden perheiden lapset eivät tiedä elokuvissa käynneistä, kännyköistä tai särkänniemen huvipuistoista yhtään mitään. Se, onko se hyvä vai huono asia, siitä voi olla montaa mieltä. Jokatapauksessa mielenkiintoinen vierailu yhteisökylässä takana!