Kaamoksesta selviytymistä

Sain äidiltä eilen minun ja veljeni pari vanhaa pussilakanaa omilta lapsuusajoilta. Ihan aitoa retroa siis! Moni 80-luvun lapsi varmasti muistaa nämä. Nykyäänhän näitä kankaita on liikkeellä ompelijoilla, jotka sitten tekevät niistä usein esim. lasten vaatteita. Minä en raski kuitenkaan näitä uhrata mihinkään uusiokäyttöön. Pussilakanat ovat täysin puhtaita ja ehjiä. Väritkin säilyneet kivasti. En kuitenkaan aio kaapissa niitä pitää pölyttymässä, vaan aion pikimmiten ottaa ne omille lapsilleni käyttöön. Nämä olivat löytyneet sattumalta äidilta vaatekaapin perukoilta. Mieluisia yllätyksiä aina tällaiset.

Tänään oli lehdessä juttua kaamosväsymyksestä ja siitä kuinka yleistä se on, etenkin naisilla. En kyllä toisaalta ihmettele yhtään. Tuntuu että koko ajan on pimeää. Etenkin nyt se korostuu kun käy töissä. Aamulla saa lähteä pilkkopimeässä ajelemaan kohti työpaikkaa. Töistä kun pääsee, niin kohta on taas pimeää. Ei silti, minä en kyllä koe että tämä pimeys minun mielialaani vaikuttaisi. Tai ehkä en vaan myönnä sitä. Nyt minua ainakin piristää kynttilät ja kohta saa alkaa jo jouluvaloilla koristelemaan pihaa. Toiseksi saan voimaa tulevasta joulusta, pientä matkaakin ollaan suunniteltu alkuvuodeksi. Yritän siis positiivisella asenteella ja kaikilla mukavilla suunnitelmilla voittaa tämän kaamoksen ja pimeyden. Tänäänkin sytytin ulkolyhtyyn kynttilän viikonlopun kunniaksi.