Hevoseton ois huoleton

Eikö se jotenkin noin mene..viime päivät on olleet jotenkin raskaita noiden kavioeläinten kanssa, jos nyt ihan suoraan sanon. Kaksi viikkoa ne oli vielä laitumella ja nyt tulivat kotiin takaisin odottelemaan syksyä ja talvea. Siellä laitumella Oiva-poni karkaili koko ajan. Eipäse mihinkään kauas lähtenyt, mutta kunhan nyt meni lankojen alta ja tuli pian takaisin. Ensi kesäksi tarvitsee laudottaa koko aitaus, jospa poni alkaisi pysyä siellä missä kuuluukin.huoh.
No kotiin päästyään on selvästi havaittavissa kurittomuutta ihan molemmissa hevosessa. Ostin Suskulle uudet suitset ja niitä kun olin menossa sovittamaan, niin eipä antanut polle ottaa kiinni. Ei sitten millään. Karkuun juostiin minkä kintuista päästiin ja poni tietty perässä. Muutama kirosana tuli siinä huudettua, vaikka eihän se mitään auttanut, pahensi vaan tilannetta. Tänään poni sitten karkasi oman pihamme pikkulaitumelta. Silloin minulla tuli mitta täyteen. Ensin uhkasin myydä koko ryökäleen, sitten laitoin sen pitkällä liinalla puuhun kiinni. Loppupäivä sujuikin sitten mallikkaasti. Täytyisi vaan muistaa pitää omat hermot kurissa, niin eiköhän ne hepatkin siitä rauhoitu. Nämä ovat juuri niitä tilanteita kun jaksavat naurattaa aina myöhemmin, mutta sillä hetkellä huumori on vähissä.
Oli meillä tänään Susku-hepan kanssa kivaakin. Naapuri on onneksi puinut viereiseltä pellolta viljat ja sänkipelto suorastaan kutsuu kirmailemaan. Tänään kyhäsin pienen esteenkin pellolle ja siellä me mentiin kovaa kyytiä. Eliaskin innostui ravailemaan hevosella, kun kerrankin on tilaa ympärillä.

No onhan ne hepat kivoja, ettei kukaan nyt vaan ymmärrä väärin. Ja kiva kun ne on taas tässä kotona, ihan käsien ulottuvilla. On taas aikaakin touhuta niiden kanssa enemmän. Syksyn tulon huomaa aina myös siitä että hevosille riittää omenoita. Tänäänkin käytiin lasten kanssa poimimassa monta omenaa hevosille. Lapset ja omput matkusti maitokärryssä. Maitokärryt on muuten hyvä keksintö näin nykyaikanakin. Paitsi että niitä työnnellessä tulee niin hyvä fiilis maalaistunnelmasta ovat ne myös todella tilavat. Mahtuu paljon tavaraa kyytiin. Sain nämä kärryt jo kesällä syntymäpäivälahjaksi vanhemmiltani. Olen kauan haaveillut tälläisistä. Olen ajatellut, että näillä olisi hyvä kuskata heinää ja vesiämpäreitä hevosille. Pari kuukautta ne ehtivät olla vanhempien pihassa, kunnes nyt sain ne tuotua kotiin ja heti löytyi kärryille käyttöä.

Ilmat ovat olleet onneksi vielä ihanan lämpöisiä päivällä. Kanatkin saavat vielä nauttia auringosta ja oleilla vapaana. Tiput ovat kasvaneet hurjasti. Molemmista taitaa tulla kanoja ja sehän sopii paremmin kuin hyvin. Emon perässä ne vielä mennä taapertaa.  Osaavat jo hienosti kulkea uutta siltaa pitkin kanalaan sisälle ja sieltä pois.

Tänään ehdin piipahtaa myös hevostarvikeliikkeessä. Ostin vähän aitalankaa, mutta mukaan tarttui myös nämä söpöläiset kärpässienet. Ihan pakko oli ostaa kun ne näin. Tiesin niille heti paikankin meidän pihassa. Siinä ne nyt on! Minusta aika hauskat pihakoristeet! Aurinkoisia päiviä sinulle!

Heppailua

Huhhei. Täällä taas. Jotenkin niin kiire olevinaan, että tännekään ei meinaa ehtiä kuulumisia päivittämään. Hepat saa vielä hetken nauttia laitumella yötä päivää viimeisistä kesän ruohonkorsista. Oiva-poni meinasi aiheuttaa jo tosissaan harmaita hiuksia, kun ei vaan tahtonut millään pysyä langoissa, vaan aina karkasi laitumelta. Tai no ei se mihinkään varsinaisesti lähtenyt, kunhan jäi aidan väärälle puolelle ihmettelemään. Laitumen vieressä menee tie, joten huoli on kova, ettei vaan sattuisi mitään. Laidun sijaitsee muutaman kilometrin päässä meiltä kotoota, joten ei siellä kukaan ole koko ajan vahtimassa ponin metkuja. No karkumatkojen jälkeen lankojen tilalle lyötiin oikein laudat, niin johan alkoi poni pysyä aitojen sisäpuolella, mutta vieläkään ei ihan täysin luotto pelaa ponin suhteen.
Susku on onnellisen oloinen laitumella. Ilmottauduttiin Suskun kanssa syksyksi estetunneille. Hetken mielenhäiriö taisi tulla, mutta kaipa sinne mennä täytyy kun tuli luvattua. No onhan se ihan mukavaa ja jännää. Koskaan en ole käynytkään oikein missää tunneilla oman hevosen kanssa. Tekee ihan hyvää, kun joku asiantuntija vähän katselee meidän menoa tai etenkin minun ratsastusta. Suskuhan ei ole mikään estetykki, mutta tykkää ihan hypellä pieniä esteitä, mitä olen kentälle kyhäillyt. Minä myös olen ehdottomasti enenmmän estetyyppiä, kuin koulukiemuroita ratsastamaan. Ihan hauskaa, että on jotain yhteistä ohjelmaa syksyksi.

Tipuja!

Meillä asuu kanalassa tosiaan kaksi uutta tipua. Toinen on keltainen ja toinen tummanharmaa. Suloisia tapauksia! Enempää ei nyt sitten tällä kertaa tullutkaan tipuja ja hyvä niin, sillä kanalamme on aika pieni, enkä muutenkaan pidä ajatuksesta että kanoja olisi esimerkiksi yli kymmenen. Muutama kana ja kukko on meille hyvä. Viime uutena vuotena syntyneistä kanoista kaksi sai tällä viikolla lähteä uuteen kotiin, joten nyt on taas tilaa. Toinenkin kana yritti kovasti hautoa munia, mutta jostain syystä siitä ei tullut ikinä valmista. Otettiin törkeästi munat pois kanan alta. Vähän aikaa se siinä oli raukka ihmeissään tyhjässä pesässä,mutta nyt se hoitaa pieniä tipuja yhdessä sen oikean kanaemon kanssa. Samalla tavalla kävi uutena vuotenakin tipujen kanssa. Kaksi kanaa hoiteli yhdessä ja ihan sulasssa sovussa tipusia. Hauskaa ja mielenkiintoista seurata kanojen elämää, vaikka ei sitä ihan täysin aina ymmärräkkään.

Elokuukin ehti vaihtua. Pakko se on vaan myöntää, että syksy sieltä jo tekee tuloaan. Monena aamuna, ja tänään illallakin ratsastuslenkillä ilmassa tuoksuikin ihan syksylle. Se on toisaalta ihana tuoksu, mutta samalla hirvittää miten tämäkin kesä on kohta auttamatta ohi. Ilmat ovat olleet onneksi päivisin vielä ihanan lämpöisiä. Täytyy yrittää ottaa ilo irti vielä viimeisistä kesäpäivistä ja ahmia auringon säteitä varastoon. Koulutkin alkaa täällä jo viikon päästä. Tuleva syksy tuo meidän perheelle uusia asioita. Minullahan on se tilanne, että lokakuussa menen töihin ja hoitovapaa päättyy. Samalla päättyy yksi vaihe elämästämme. Jos sitä jotenkin näin voi ajatella. Lasten hoitaminen kotona päättyy ja he menevät päiväkotiin. Onhan se erilaista sitten taas kaikinpuolin. Onneksi tuo uusi elämä ei vielä ainakaan ahdista minua mitenkään. Tällä hetkellä ainakin ihan positiivisella mielellä palaan sorvin ääreen.

Vaikka vähän ahistaa että on jo elokuu, niin tuohan mukanaan tietty myös mukavia asioita. Satoa tulee ihan joka puolelta. Mansikoita pakastin muutaman rasian, mustia viinimarjoja ollaan syöty suoraan puskasta ja vähän kerätty pakkaseenkin. Meillä muuten koirakin ahmii viinimarjoja suoraan puskasta! Tomaatteja tulee tasaisesti. Ne eivät yleensä sisälle asti ehdi. Ovat todella makeita ja hyviä. Tänä vuonna niitä tulee kyllä  mielestäni muita vuosia vähemmän. Syytä en osaa sanoa. Kurkkujakin ollaan saatu maistella omasta kasvihuoneesta. Kurpitsaa- ja maissisatoa tarvitsee vielä odotella. Mukavaa kuitenkin kun saa edes vähän leikkiä omavaraista ja maistella itse viljeltyjä herkkuja.

Sinä poljet, minä ohjaan

Meidän perheen pienen pieni kesälomamatka on takanapäin. Käytiin pyöräilemässa Turun saaristossa. Korppoon ja Nauvon läpi rymättylään. Mukava ja vähän erilainen matka, kuin autolla huristellessa.
Meillä oli lapsetkin matkassa mukana. Esikoinen pyöräili reippaana ja kaksoset matkustivat pyörän peräkärryssä. Kärry ei sovi miehen pyörään (tai niin se ainakin väittää) joten minäpä sotkin menemään peräkärryn kanssa. Hienosti meni lasten kannalta. He selvästi nauttivat kärryssä matkustamisesta. Olivat tosi kiltisti ja jopa nukkuivat siellä. 50 kilometriä tuli poljettua kahden päivän aikana. Yötä oltiin Nauvossa leirintäalueella. Mukavia maisemia tuli nähtyä. Ihanaa maaseutua tuo Korppoo ja Nauvo. Todella viehättäviä taloja ja pihoja vaikka kuinka paljon. Eläimiä oli laiduntamassa tien varsilla. Juuri sellaista maisemaa kuin kaipasinkin. Lauttamatkat oli tiestysti myös mukavia. Sai ihailla merimaisemaa auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta.

Vielä olisi tarkoitus tänä kesänä esikoisen toiveesta käydä Särkänniemessä, muuten ollaan ihan kotona vaan. Tarvitsee saada vielä monta keskeneräistä projektia valmiiksi ennenkuin syksy ja talvi hiippailee paikalle. Lähinnä tuo talon julkisivun kunnostusremontti vaatii vielä pientä viimeistelyä. No onneksi kesää on vielä jäljellä ja aurinko paistaa ja viikonloppukin edessä. Viikonloppu kuluu kyllä minun osalta lähinnä työn merkeissä. Huomenna saadaan ystävän koira hoitoon, joka sattuu olemaan muuten samaa merkkiä kuin meidänkin koiruli eli dalmatialainen. Mukavaa, kun Öppe saa kaverin, jonka kanssa juosta ja leikkiä.

Terkut kasvihuoneesta

Tänään kävin napsaisemassa kuvia kasvihuoneesta ja sen ympärillä olevista auringonkukista. Kurkkua ja mansikoita ollaan jo saatu kasvihuoneen kätköistä. Kurkkuja on tullut jopa yli omien tarpeiden, joten äitikin sai tänään useamman kurkun kotiinsa. Tomaatit ovat vielä hiukan raakoja, mutta kohta saa jo niitäkin popsia.
Maissit ovat ihan hurjan korkeita. Menevät varmaan kasvihuoneen katosta läpi kohta. Mikä parasta maissit näyttävät kypsyvän hiljalleen. Satoa siis pukkaa nyt oikein urakalla. On se vaan niin kivaa kerätä omaa satoa omasta kasvihuoneesta.

Maissin kasvatusta

Heinähommia

Meidän kesään on yllättäen kuulunut heinähommia. Siis ihan oikeasti yllättäen. Vaikka meillä hevosia on ja heinää tietysti syövät, ollaan me aina ostettu viljelijöiltä suoraan heinät paalissa. Nyt kuitenkin saatiin ilmaiseksi kerätä yhdeltä pellolta heinää ja tuoda ne omalle pihalle kuivumaan oikein heinäseipäisiin. Heinää kerättiin pellolta heinäharavalla ja nostettiin heinähangolla peräkärryn kyytiin. Yhtenä päivänä oltiin koko perhe siellä pellolla työn touhussa. Mukavaa puuhaa ja saatiin pieni ripaus tunnelmasta, mitä joskus ennen vanhaan ovat heinähommat ehkä olleet.

Oiva-poni, josta kerroin viime postauksesta on kotiutunut hyvin. Ryökäle ei vaan tahdo pysyä langoissa laitumella, vaan tulee lankojen alta. Tuotiin molemmat hevoset nyt tähän meille kotiin. Ovat paremmin valvovan silmä alla. Tylsää taitaa ponilla aina välillä olla kun tekee tuollaisia jekkuja. Eihän pieni poni jaksa koko aika syödä, niin kuin aikuinen hevonen tekee. Oivan kanssa tarvitsisi olla enemmän aikaa touhuta kaikenlaista, niin pysyisi turha energia poissa. Tässä nyt kuitenkin on kaikenlaista muutakin ohjelmaa. Olen yrittänyt suunnilleen joka toinen päivä ehtiä antaa aikaa Oivalle. Lähinnä olen talutellut sitä tässä lähimaastoissa. Muutaman kerran olen hypyttänyt sitä esteen yli. Ihan hauska poni taitaa olla, kunhan jättäisi omat jekkunsa vähemmälle.

Kesä on mennyt nopeasti. Tai eihän se onneksi vielä ohi ole. Kotona ollaan vaan oltu ja touhuttu monelaisia hommia. Eihän täältä voi pitkää aikaa lomalla ollakkaan elukoiden takia. Enkä kyllä malttaisi poissa kotoa kovin pitkään ollakkaan :) Juhliakin on ollut mukavan tasaisesti. Kaikki kolme lastamme ovat syntyneet kesällä, joten kakkua ollaan syöty ja vieraita käynyt. Itsekin ehtisin vanheta, mutta ei siitä sen enempää. Tulevana viikonloppunakin saa juhlia. Menemme miehen kanssa häihin. Lapset menevät mamman luokse hoitoon. Juhlamekkokin on jo valmiina, joten viikonloppua odotellessa.

Oiva

Meille on muuttanut pienen pieni shetlanninponi, nimeltään Oiva. Oiva on vasta yksi vuotias. Oiva haettiin hevosemme seuraksi ja lasten ratsuksi. Edellinen ponimme pääsi laukkaamaan taivaan laitumille. Kerroinkin Minnin kohtalosta pari postausta sitten. Kovin surullista se on ja vieläkin välillä iskee kova ikävä Minniä.
 No suruamme on tosiaan lieventänyt hauska ja supersöpö Oiva-poni. Oivalla riittää enenrgiaa ja on vähän kuin ihmislapsikin. Koko ajan pitäisi jotain tapahtuaja jos ei tapahdu niin pistetään tapahtumaan. Oivaa pitää siis vielä kouluttaa kovasti, jotta siitä saadaan mukava poni meille. Onhan se nytkin jo kiltti ja mukava, mutta on vielä niin kovin nuori, ettei tiedä ihan kaikkia käytöstapoja vielä. Meidän hevosen kanssa tulivat heti hyvin toimeen. Oiva käy välillä Suskua nyppimässä ja härnäämässä laitumella, mutta onneksi Susku ei juurikaan paljoa välitä. Oivalle olisi tarkoitus ensi kesänä jo saada kärryt perään. Parin vuoden päästä vasta silä saa alkaa ratsastella. Nyt se siis viettää vielä lapsuuttaan opetellen samalla hevosen elämää.

Päivät ovat siis kuluneet eläimellisissä merkeissä, samalla nauttien ihanista kesäpäivistä. Kaksi kanaakin meillä hautoo, joten tipujakin ehkä ja toivottavasti saadaan kohta ihastella. Tänä aamuna kanalassa käviessäni totesin että kolmaskin kana siellä oli alkamassa hautomispuuhiin. Nappasin äkkiä munat sen alta pois. En halua perustaa mitään suurkanalaa,vaikka tiput kivoja onkin. Meillä loppuu yksinkertaisesti kanalasta tila kesken, jos ne alkaa vauhdilla lisääntymään.
Nyt lähden pakkaamaan. Ollaan lähdössä yhdeksi yöksi koko poppoo mökkeilemään. Aion olla tekemättä mitään. Koirakin lähtee mukaan!
Hauskoja kesäpäiviä sinulle!