Kik-herneitä

Minun on jo kauan tehnyt mieleni itsetehtyjä kasvispihvejä. Ikinä ennen en ole niitä tehnyt, mutta minulla oli vaan sellainen olo, että ne voisivat olla tosi hyviä. Ja niinhän ne olivatkin! Lapsetkin tykkäs ja pihvit katosivat hetkessä perunamuusin kera. Pihvit pysyivät jopa hyvin kasassa. Minun suurin pelko olikin että pihvit hajoavat paistinpannulla tasaiseksi mössöksi. Kik-herneitä tuli näihin pihveihin paljon. Minulle nuo herneet ovat ihan uusi tuttavuus, mutta niitä kuulema voi sellaisenaan käyttää salaateissa, kastikkeissa, risotoissa ja  melkein missä vain. Otan ehdottomasti kik-herneet useamminkin mukaan tästä lähtien ruuan valmistukseen.

Tänään oli ohjelmassa jälleen hevosen liikutusta. Valitsin liinassa juoksuttamisen tällä kertaa. Meiltä on ratsastuskentälle vajaa kilometri matkaa. Sinne täytyy kävellä asfalttitietä pitkin. No siinä me sitten vieretysten käveltiin hevoseni ja minä. vähän kuin olisi taluttanut jättimäistä koiraa. Samalla tavalla hevonenkin haluaa haistella (ja maistella) ojan reunoja. Kentällä hevonen liikkui ihan kivasti. Kenttä oli toisesta päästä vielä paksun lumen peitossa. Minä valitsin tietysti tämän pään kentästä, jolloin tamma joutui oikein tekemään töitä ja nostelemaan kinttujaan. Samalla vähän autettiin lumenkin sulamista, kun tehtiin kunnon ura sinnekin päähän kenttää. Heppa tosiaan kuunteli mitä minä siltä pyysin. Jäi oikein hyvä mieli tästä kerrasta ja hepalle tuli hiki.
Illalla oli vielä ohjelmassa anopin synttärikahvit, jonne suuntasin kolmen lapseni kanssa. Mies jätti kekkerit väliin, kun joutuu ressukka menemään vielä yöksi töihin.